Viikko ennen juhannusta meitä kokoontui taas lauma naisia koneineen MLL:n kerhotilaan. Olimme menossa samana päivänä myös kummityttöni synttäreille ja koitin saada A:lle sinne uutta vaatetta mukaan. No ihan ei aikataulutukset menneet putkeen ja oli vasta yläosa valmistunut kokonaisuudessaan, kun piti lähteä juhliin. Onneksi oli tällä kertaa myös sunnuntaikin aikaa ommella rauhassa. Syntymäpäiväjuhliin A tuli sitten tekemissäni Sylvi-leggareissa ja sekä Pariisin -tuliasmekossa.
Sunnuntaina jatkoin A:n vaatteiden tekemistä ja sainkin hänelle aivan ihanan isojen tyttöjen kesähaalarin. Passerine-haalarin kaavat on viimeisimmästä Ottobrestä (3/2015) ja kokona 116. Yläosa on ehkä aavistuksen väljä, kun taas alaosa olisi saanut olla ehkä ihan aavistuksen väljempi jaloista. Pituutta lahkeissa on myös aika paljon, tai sitten olen jättänyt vain hyvät saumanvarat lahkeisiin pituudessa. Haalarissa ei ole vetoketjuja vaan siihen pukeudutaan siis pääntien kautta. Pääntie avartuu selkäpuolelle ja siellä on poikittain tamppi, jotta taas puku ei tipahda päältä.
Kankaan menekki oli muuten laskettu lehdessä todella yläkanttiin. Kokoon 116 oli laitettu kankaan menekiksi 110 cm, otin kuitenkin 120 cm, jotta ei ainakaan tarvitse miettiä, miten kaavat saa asetettua kivasti tai ilman kikkailuja ja olihan siinä mukana myös kutistumisvara. Levitin kankaan kaksinkerroin ja asettelin kaavat, jolloin totesinkin, että kangasta on todella paljon ylimääräistä. Täysleveetä kangasta jäi vähintään 30 cm korkea pala, joissain kohtiin jopa 40-45 cm korkea. 90 cm korkeasta palasta olisi saanut oikein hyvin haalarin. Tämä ihan perhoskangas on ostettu Kankaamosta samoin vaaleanpunainen resori. A valitsi itse kankaan tähän haalariin ja lopputulos on oikein hyvä.
Otin juhannuksen viettoon myös ompelukoneen ja saumurintällä kertaa mukaan. Tarkoituksena oli koitta tehdä lapsille jotain ja tehdä samalla myös muutamat korjausompelut, kun koneet oli mukana. A:n toiveena oli jo aikaisemmin mekko, joten mekkohan sitä piti sitten tehdä tytölle. Koska tällä hetkellä ainakin kalenterin mukaan on hetkellä on kesä, otin kaavan viimeisimmästä lasten ottobrestä (3/15), lehdessä on hihattoman hupparin kaava, jonka pidensin mekoksi. Kaava on siis Hello Shark ja kokona 116. Nukenvaunukangas (velour) on ostettu Majapuun avoimista ovista talvella ja oli pakanloppupala. Vaalean punainen resorin on Kankaamosta ja musta-valkoinen raitakangas (trikoo) Selialta. Tuosta nukenvaunusta olen haaveillut jo A:n vaipatusaikana, jolloin meinasin ostaa hänelle vaipan tuosta kyseisestä kankaasta. Silloin jäi vaippa ostamatta ja, kun tuo pala osui silmiin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa kyseinen kangas
Kaava on kiva, kun siinä pienet hihat, vaikka onkin hihaton. Oli todella helppo tehdä ja itse tykkään kietaisuhupusta. Myös käyttäjä on ollut tyytyväinen ja mekko olikin päällä useamman päivän. Yllättävän viileä oli tuo mekko myös kuumana kesäpäivänä, kun kävimme Turun keskiaikamarkkinoilla.
Lupautusin jo joku aika sitten tekemään peiton ystäväpariskuntamme syntyvälle vauvalle. Hiukan tämän lupauksen jälkeen, itselle iski aivan totaalinen ompelujumi, enkä ollut kerennyt vielä peittoa aloittamaan, enkä kaikkia kankaitakaan ollut vielä tilannut tähän. Peitto jäi hautumaan mieleen ja kesällä sain vihdoin aloitettua tuon peiton ompelun. Pohtisin myös jonkin aikaa, mikä olisi järkevin tapa kiinnittää resorikantti peiton reunaan, jotta molemmat puolet olisivat siistin näköisiä. Pelkällä kaksoisneulalla kiinnitettynä meinaan taustapuolen siksak ei ole ihan siisteimmän näköinen vaihtoehto. Jossain facebookin ompeluryhmässä näkyi jokin aika sitten, kun kaksoisneulalla ei oltukaan tehty suoraa ommeltaa vaan kolmipistesiksakkia. Päätin olla rohkea ja kokeilla kaksoisneulalle jotain muuta kuin suoraa ommelta. Kokeilin useampaakin ommelta, lopulta siisteimmän näköisen lopputuloksen sain kapeammalla kaksoisneulla ja ompeleena oli hunajakenno. Tikin leveys oli kuitenkin nollassa, jolloin toiselle puolelle tuli suoraa ommelta, mutta toiselle taas ei sitä perinteistä siksakksia, joka normaalisti tulee kaksoisneulalla ompelukoneessa. Pilkullinen kangas on tilattu Tyyne-Esteriltä ja päälikangas Ainolasta ja resori Majapuulta.
Lupautusin jo joku aika sitten tekemään peiton ystäväpariskuntamme syntyvälle vauvalle. Hiukan tämän lupauksen jälkeen, itselle iski aivan totaalinen ompelujumi, enkä ollut kerennyt vielä peittoa aloittamaan, enkä kaikkia kankaitakaan ollut vielä tilannut tähän. Peitto jäi hautumaan mieleen ja kesällä sain vihdoin aloitettua tuon peiton ompelun. Pohtisin myös jonkin aikaa, mikä olisi järkevin tapa kiinnittää resorikantti peiton reunaan, jotta molemmat puolet olisivat siistin näköisiä. Pelkällä kaksoisneulalla kiinnitettynä meinaan taustapuolen siksak ei ole ihan siisteimmän näköinen vaihtoehto. Jossain facebookin ompeluryhmässä näkyi jokin aika sitten, kun kaksoisneulalla ei oltukaan tehty suoraa ommeltaa vaan kolmipistesiksakkia. Päätin olla rohkea ja kokeilla kaksoisneulalle jotain muuta kuin suoraa ommelta. Kokeilin useampaakin ommelta, lopulta siisteimmän näköisen lopputuloksen sain kapeammalla kaksoisneulla ja ompeleena oli hunajakenno. Tikin leveys oli kuitenkin nollassa, jolloin toiselle puolelle tuli suoraa ommelta, mutta toiselle taas ei sitä perinteistä siksakksia, joka normaalisti tulee kaksoisneulalla ompelukoneessa. Pilkullinen kangas on tilattu Tyyne-Esteriltä ja päälikangas Ainolasta ja resori Majapuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti