Leikkihaalari ja maximekko

Pahoittelut jo alkuun, mutta tämä postaus sisältää paljon kuvia. Oltiin kaksin pikku-E:n kanssa kotona ja päätettiin pitää oikein kunnon valokuvaushetki.

Pitäähän tuolle pikkumiehellekin jotain kesävaatetta taikoa. Ennen laneja leikkasin kankaat valmiiksi tähän haalariin kotona, jotta laneilla pystyy sitten keskittymän vain ompeluun. Haalarin kaavat on ottobrestä (3/15), Owl and Foxes nimeltään. Koko on 80, kun tuo meidän pikku-E on aika mini kooltaan. Ja tämäkin on aavistuksen reilu vielä. 74 olis ollut varmasti parempi koko, kun on leveähkö malliltaan. Lahkeet tässä haalarissa on todella pitkät, tai itse ainakin mielsin lahkeet sortsimittaisiksi, mutta kyllä nää meillä ainakin on ihan pitkät lahkeet, lahkeensuuresoreilla onneksi saa nostettu lahjetta myös ylemmäksi.

Haalari itsessään valmistui kokonaisuudessaan laneilla, mutta neppitilaus ei ollut vielä tullut, joten ihan heti ei päässyt käyttöön. Nyt on nepit tulleet ja saatu paikoilleen, joten nyt on saatu haalari käyttöön ja mikäs sen mukavampaa, kun nyt näyttisi hellettäkin pukkaavan. Pikku-E oli myös itse ihan innoissaan tästä haalarista, kun sain nepit paikoilleen, tuli hän heti viereen pyytämään haalaria päälleen. Kuviakin piti ottaa pikkuisesta, mistä lie mallia ottanut. Kangas haalariin on ostettu Riemulista ja keltainen resori Eurokankaasta, nepparit tilasin Karnaluksista, Virosta.

Tykkään käyttää kesällä mekkoja paljon, talvellakin muuten kyllä, mutta en voi sietää sukkahousuja, joten sen takia harvemmin kylmillä ilmoilla käytän mekkoja. Muta koska nyt on kesä, niin pitihän sitä myös mekkonenkin tehdä itselle. Muutama viikko sitten eräässä ompeluryhmässä, totesin etten kyllä tykkää itselläni maximekosta, mutta niin vaan se naisen mieli on muuttuvainen ja hupsista keikkaa, saksien alle ilmeistyi maximekkonen. Kaava on Suuren Käsityön numerosta 5-6 (2015) ja malli numero 1.

Pituutta jouduin lisäämään tähän mekkoon noin 10 cm ehkä vähän enemmänkin, koska kaava loppui hassuun kohtaan ja halusin mekosta kuitenkin ihan pitkän, nilkkoihin asti ylettyvän. Kokona on 36, ja tämäkinon ehkä aavistuksen väljä ylhäältä, tai sitten tuo tekemäni tuplakaula-aukko vaan muuttaa kaavaa sen verran, että tuntuu olevan vähän iso leveydestä. Täytyy varmaan koittaa tehdä ihan pelkkä toppi, ilman mitään kikkailuja ja käyttää siinä kokona 34, jos vaikka pikkuhiljaa olisi oikean kokoinen. Tuo vaaleanpunainen sammalpolkukangas on ostettu Pehemiältä alkuvuodesta, tilasin sitä vähän pidemmän pätkän silloin, ja jonkun pätkän olen siitä myynytkin. Pallotrikoo on tilattu koot.fi:stä ja resorit Majapuulta.

Ohje tuolle mekon pääntielle on otettu täältä. Ihan tässä pääntiessä visio ja toteutus eivät kohdanneet, mutta väliäkös tuolla, kyllä tämä käyttöön silti tulee ainakin kotona. Tosin kyllä mä tää päällä olin jo tänään ruokakaupassakin ja koiran kanssa lenkillä. Norppa Herra ei kyllä tykännyt tästä, mutta kysytäänkö tässä kohtaa miehen mielipidettä, EI!

Tuolla samalla SK:n kaavalla tein tämmöisen kesätopin itselleni. Poikkasin kaavan rintojen alta ja tein siihen pari muutosta ja tein helmasta sopivan mittaisen. Kokona tässä on 38, mutta tämäkin aavistuksen liian iso. Kesämies Kekkonen on ostettu Facebookin kangashamstereista jo viime kesänä ja tein tästä kankaasta jo A:lle t-paidan. Jo viime kesänä piti tehdä itsellekin toppi, mutta se jäi silloin vain suunnitteluasteelle, nyt sentään sain toteutetuksi. Kangas taitaa alkujaan olla Käpysen, resorit on Myllymuksuilta

Laneilla valmistunut haalari ja muuta mukavaa

Viikko ennen juhannusta meitä kokoontui taas lauma naisia koneineen MLL:n kerhotilaan. Olimme menossa samana päivänä myös kummityttöni synttäreille ja koitin saada A:lle sinne uutta vaatetta mukaan. No ihan ei aikataulutukset menneet putkeen ja oli vasta yläosa valmistunut kokonaisuudessaan, kun piti lähteä juhliin. Onneksi oli tällä kertaa myös sunnuntaikin aikaa ommella rauhassa. Syntymäpäiväjuhliin A tuli sitten tekemissäni Sylvi-leggareissa ja sekä Pariisin -tuliasmekossa.

Sunnuntaina jatkoin A:n vaatteiden tekemistä ja sainkin hänelle aivan ihanan isojen tyttöjen kesähaalarin. Passerine-haalarin kaavat on viimeisimmästä Ottobrestä (3/2015) ja kokona 116. Yläosa on ehkä aavistuksen väljä, kun taas alaosa olisi saanut olla ehkä ihan aavistuksen väljempi jaloista. Pituutta lahkeissa on myös aika paljon, tai sitten olen jättänyt vain hyvät saumanvarat lahkeisiin pituudessa. Haalarissa ei ole vetoketjuja vaan siihen pukeudutaan siis pääntien kautta. Pääntie avartuu selkäpuolelle ja siellä on poikittain tamppi, jotta taas puku ei tipahda päältä.

Kankaan menekki oli muuten laskettu lehdessä todella yläkanttiin. Kokoon 116 oli laitettu kankaan menekiksi 110 cm, otin kuitenkin 120 cm, jotta ei ainakaan tarvitse miettiä, miten kaavat saa asetettua kivasti tai ilman kikkailuja ja olihan siinä mukana myös kutistumisvara. Levitin kankaan kaksinkerroin ja asettelin kaavat, jolloin totesinkin, että kangasta on todella paljon ylimääräistä. Täysleveetä kangasta jäi vähintään 30 cm korkea pala, joissain kohtiin jopa 40-45 cm korkea. 90 cm korkeasta palasta olisi saanut oikein hyvin haalarin. Tämä ihan perhoskangas on ostettu Kankaamosta samoin vaaleanpunainen resori. A valitsi itse kankaan tähän haalariin ja lopputulos on oikein hyvä.

Otin juhannuksen viettoon myös ompelukoneen ja saumurintällä kertaa mukaan. Tarkoituksena oli koitta tehdä lapsille jotain ja tehdä samalla myös muutamat korjausompelut, kun koneet oli mukana. A:n toiveena oli jo aikaisemmin mekko, joten mekkohan sitä piti sitten tehdä tytölle. Koska tällä hetkellä ainakin kalenterin mukaan on hetkellä on kesä, otin kaavan viimeisimmästä lasten ottobrestä (3/15), lehdessä on hihattoman hupparin kaava, jonka pidensin mekoksi. Kaava on siis Hello Shark ja kokona 116. Nukenvaunukangas (velour) on ostettu Majapuun avoimista ovista talvella ja oli pakanloppupala. Vaalean punainen resorin on Kankaamosta ja musta-valkoinen raitakangas (trikoo) Selialta. Tuosta nukenvaunusta olen haaveillut jo A:n vaipatusaikana, jolloin meinasin ostaa hänelle vaipan tuosta kyseisestä kankaasta. Silloin jäi vaippa ostamatta ja, kun tuo pala osui silmiin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa kyseinen kangas 

Kaava on kiva, kun siinä pienet hihat, vaikka onkin hihaton. Oli todella helppo tehdä ja itse tykkään kietaisuhupusta. Myös käyttäjä on ollut tyytyväinen ja mekko olikin päällä useamman päivän. Yllättävän viileä oli tuo mekko myös kuumana kesäpäivänä, kun kävimme Turun keskiaikamarkkinoilla.

Lupautusin jo joku aika sitten tekemään peiton ystäväpariskuntamme syntyvälle vauvalle. Hiukan tämän lupauksen jälkeen, itselle iski aivan totaalinen ompelujumi, enkä ollut kerennyt vielä peittoa aloittamaan, enkä kaikkia kankaitakaan ollut vielä tilannut tähän. Peitto jäi hautumaan mieleen ja kesällä sain vihdoin aloitettua tuon peiton ompelun. Pohtisin myös jonkin aikaa, mikä olisi järkevin tapa kiinnittää resorikantti peiton reunaan, jotta molemmat puolet olisivat siistin näköisiä. Pelkällä kaksoisneulalla kiinnitettynä meinaan taustapuolen siksak ei ole ihan siisteimmän näköinen vaihtoehto. Jossain facebookin ompeluryhmässä näkyi jokin aika sitten, kun kaksoisneulalla ei oltukaan tehty suoraa ommeltaa vaan kolmipistesiksakkia. Päätin olla rohkea ja kokeilla kaksoisneulalle jotain muuta kuin suoraa ommelta. Kokeilin useampaakin ommelta, lopulta siisteimmän näköisen lopputuloksen sain kapeammalla kaksoisneulla ja ompeleena oli hunajakenno. Tikin leveys oli kuitenkin nollassa, jolloin toiselle puolelle tuli suoraa ommelta, mutta toiselle taas ei sitä perinteistä siksakksia, joka normaalisti tulee kaksoisneulalla ompelukoneessa. Pilkullinen kangas on tilattu Tyyne-Esteriltä ja päälikangas Ainolasta ja resori Majapuulta.