Epäonninen Mustikkahaalari ja pari muuta tekelettä.

Unohdin eilen laittaa tämän tuohon pitkään vaate-esittelyyni, joten teenpä tästä ihan oman postauksen. Tämä oli kyllä semmonen tuskien taival koko haalari, mutta sainpahan sen tehtyä, vaikka tän tekemiseen menikin varmaan puoli vuotta. Pikku-E:llä oli tästä samasta Metsolan kankaasta ihan Metsolan omatkin housut koossa 62, silloin sain idean, että haluan tehdä myös itse isommassa koossa nämä housut. Samasta kankaasta oli tehty A:lle jo mekko, joten ihan hirveitä määriä ko. kangasta ei enää ollut. Kaavaksi olin valinut Ottobren Mustikkahaalarin (6/2009).

Näistä housuista sain alkuinspiraation... Pikku-E 2 kk ja taustalla möyrii Laiska Koira

Asettelin kaavoja kankaalle useasti ja katsoin, että mahtuu kaikki palat hienosti vielä kankaalle, kun jättää saumanvarat leikkaamatta ja ihan pieni soiro jääkin vielä. Eikä tuo haittaa, vaikkei saumanvaroja olekkaan, kun piirsin kaavat koossa 80 ja meillä käytettiin tuolloin juuri ja juuri 62 kokoa. No ei mitään leikkasin palat ja aloin ompelemaan housuja kasaan Tosimummon haalarihousuohjeella, kun oli kerrankin hetki, että joko lapset nukkuivat tai sitten olivat jossain muualla. Sain vetoketjun ommeltua etukappaleeseen ja aloin laittamaan takakappaleita yhteen ja silloin kosahti ensimmäisen kerran. Kaavoja siirrellessä ja leikatessa olin nimittäin leikannut haalarin takakappaleet samansuuntaisena.

Aloin pyörittelemään housujen takakappaleen kaavaa siihen viimeiselle kangassoirolle ja katselin, että saattaisin saada vähän lahjetta lyhentämällä ja lisäämällä pitkät resorit lahkeisiin vielä yhden takakappaleen leikattua ko. kankaasta. Pohtisin asiaa vielä ystäväni kanssa ja hän vinkkasi, että häneltä löytyisi Metsolan ruskeaa joustofroteeta, jota voisin saada palan. No haalari jäi sille tiellä sillä kertaa, kun ei saatu sovittu treffejä, että voisin leikata sopivan palasen kangasta. Aikaa kului ja välillä pyörittelin taas kankaitakin kädessä. Syksyllä aloitin ompelukurssin ja jossain vaiheessa kurssin vetäjä muistikin tämän kankaan ja toi kurssille, jotta saan leikattu siitä palasen. Innostuin sen verran paljon, kun vihdoin sain kangasta, että aloin leikkaamaan heti illalla kotiin päästyäni.

Tämän verran olisi ollut kangasta vielä jäljellä

Hain palaset kaapista ja katsoin vielä monen monta kertaa, että kumman puoleinen pala mulla on takakappaleena, jotta saan sen vastaparin sitten leikattua oikean puoleisena. Joku aivopieru mulla kävi ja niin vaan mulla oli taas saman puoleinen takakappale, kuin ne kaksi muutakin takakappaletta. Leikkasin vielä kerran ja sain vihdoin oikean mallisen kappaleen. Leikkasin myös pienen taskun housuihin tuosta ruskeasta joustofroteesta, jotta kankaat sopivat vielä paremmin yhteen. Mulla oli sen verran monta muuta juttua vielä kesken, joten jätin housut sille tielle vielä hetkeksi, kun kankaat oli kuitekin leikattu ja sain palautettua sen ruskean joustofroteen.

Alkukuusta kaivoin taas Tosimummon haalarihousuohjeen esille ja aloin tekemään housuja loppuun. Sain ommeltua taskun paikoilleen, kasattua haalarin haalarin näköiseksi ja lahkeensuun resoritkin sain paikoilleen. Alkuperäisessä ohjeessa ei muistaakseni ollut resoreita, mutta itse tykkään käyttää niin A:n kuin pikku-E:kin vaatteissa lahkeensuissa resoreita, kun sukat pysyy edes vähän paremmin matkassa mukana. Kaula-aukon ja toisen kädentien resorikanttaukset meni ihan näppärästi, mutta sitten alkoikin ongelmat. En lopulta tiedä mkä ihme oli ongelmana, mutta kolme vai peräti neljä kaksoisneulaa onnistuin tuhoamaan tämän yhden kädentien kanttauksessa. Ostin FB:n ompeluryhmän kautta useamman uuden kaksoisneulan, tällä kertaa merkki oli eri, joten toivoa oli, että saisin tehtyä haalarin vihdoin valmiiksi. Säädin konetta vielä eri asentoihin, vaihdoin kaksoisneulan ja aloin hurruttelemaan oikein varovasti saumakohdista käsipyörää käyttäen. Vaihdoin vähän pidemmän tikin ja lopulta sain housust valmiiksi asti. Kyllä niitä tehtiinkin kauan. Katsoin meinaan, että olen aloittanut leikkaamaan housuja 23. heinäkuuta.

OB:n mustikkahaalari, koko 80 ilman saumavaroja

Tässä vielä yksi joululahjaompelus, A sai joululahjaksi nukelle makuupussin. Sisäkangas on vanha perintölakana. Lakanaan oli tullut reikä keskelle ja leikkasin pätkän pois. Loppulakana riitti vielä saumuroituna vauvan sänkyyn ja tässä pala lopusta lakanasta, sisälle leikkasin palan käsipyyhkeestä ja päälikangas on Majapuulta ostettu suurella sydämmellä-joustocollegea. Päällä oleva pitsikoriste on tuosta perintölakanasta samoin kuin makuupussin sisäpuolella oleva pitsikirjailu. Lakanan kirjailut on tehnyt isoisotätini. Eli vain päälikangas ja vetoketju ovat uusia tässä pussissa ja päälikangastakaan ei ole ostettu tätä varten vaan on jämiä. Eli oikea kierrätyspussi on tämä.

Tein itselleni myös housut Ottobren Sammalikon (5/2014) kaavalla. Kankaana on Majapuulta ostettu Digitrikoo Frozen leaves Retro. Kuvan on ottanut A.

Uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi pikku-E otti ensimmiset selkeät askeleet ilman tukea. Oikein mahtavaa uutta vuotta!